Gyrokopteri, Autogiro on lentolaite, joka muistuttaa helikopteria mutta sen roottoriin ei lennolla viedä voimaa ollenkaan, vaan se pyörii aerodynaamisesti täysin automaattisesti aina oikealla kierrosluvulla. Vapaasti pyörivän roottorin takia kopteri ei myöskään pysty leijumaan paikallaan, vaan se alkaa vajoamaan pikkuhiljaa. Lentokorkeuden säilyttämiseksi gyrokopteri tarvitsee eteenpäin suuntautuvaa liikettä.
Nykyaikainen autogyro on turvallinen lentolaite. Erittäin harvinaisen moottorihäiriön sattuessa kopterilla voidaan laskeutua täysin turvallisesti. Autogyron kehitys lähti liikkeelle, kun espanjalaisen lentokoneinsinöörin Juan de la Ciervan ystävä menehtyi lento-onnettomuudessa. Cierva aloitti ”sakkaamattoman lentokoneen” kehityksen. Gyrokopteri on pitkän historiansa aikana tuottanut monia innovaatioita idearikkaiden keksijöiden toimesta, joista osa on edelleen käytössä, osa on kuopattu tuhoisten kokeiden jälkeen ja osa johti helikopterin keksimiseen.
Gyrokopteri ja helikopteri ovat samankaltaisia lentolaitteita, mutta niissä on isoja eroja toisiinsa nähden. Toisin kuin helikopteri, autogyro on luonnostaan stabiili. Helikopteri toimii kuin valtava puhallin, jonka ansiosta kopteri nousee ilmaan. Autogyron roottori pidetään pyörimässä ajamalla konetta ilmaa vasten, jolloin ilmamassa kulkiessan roottorin läpi alhaalta ylös pitää sen liikkeessä ja saa aikaan nosteen.
AUTOGYRO 100V 1923 – 2023
Autogyro on helikopterin ensimmäinen kehitysaskel, jonka kehitti espanjalainen keksijä Juan De la Cierva vuonna 1923. Autogyron syntyyn oli voimakkaana myötävaikuttimena Ciervan ystävän lento-onnettomuus, jolloin Ciervan mielessä alkoi kehittyä “sakkaamaton” ilma-alus. Helikopterista poiketen, gyrokopterissa olevaan pyörivään roottoriin ei viedä lennon aikana voimaa, jolloin ei myöskään synny voimakasta vääntöä ja täten ei myöskään tarvita helikopterista tuttua pyrstöroottoria.
Gyrokopteri on rakenteeltaan erittäin yksinkertainen, varsinkin helikopteriin verrattuna. Tästäkin huolimatta, gyrokopteri on lento-ominaisuuksiltaan erittäin helikopterimainen ja erittäin liikehtimiskykyinen. Gyrokopterilla voidaankin jäädä hetkeksi paikoilleen, jolloin kopteri menettää korkeutta. Hidaslento-ominaisuuksiensa ja edullisten käyttökustannusten ansiosta gyrokopteri on suosittu vaihtoehto helikopterilla suoritettaviin valvonta, etsintä ja pelastustehtäviin. Suomessa gyrokopterit ovat Experimental-luokassa, joka sallii vain harrasteilmailun.
Yksinkertaisen rakenteensa ansiosta gyrokopteri on suhteellisen edullinen valmistaa ja helppo huoltaa.
Moottorihäiriön sattuessakin gyrokopteri on täysin hallittavissa. Roottori jatkaa pyörimistä vaikka kopterin moottori olisi sammutettu, jolloin voidaan täysin turvallisesti suorittaa laskeutuminen.
Gyrokopterin lentoonlähtö poikkeaa muista ilma-aluksista. Kopterilla rullataan normaalisti rullausteitä pitkin ja lentoonlähdössä suoritetaan ns. esipyöritys, jolloin roottoriin saadaan riittävästi kierroksia turvallisen lentoonlähdön varmistamiseksi. Esipyöritys on ainoa tilanne, jossa roottoria pyöritetään konevoimin.
Viime vuosina mielenkiinto ammatti- ja sotilaskäyttöön soveltuvien gyrokoptereiden kehitystyöhön on jälleen herännyt. Esimerkiksi hollantilainen markkinoilla jo myynnissä oleva ”lentävä auto” pal-v on toimintaperiaatteeltaan gyrokopteri. Maailmalla gyrokoptereita on käytössä myös poliisilla ja muissa viranomaisvalvontatehtävissä. Myös maatalousruiskutuksiin ja potilaskuljetuksiin on hyödynnetty gyrokoptereita.
Suomalainen Jukka Tervamäki on suunnitellut mm. JT-5 autogyron, joka on ollut erittäin suosittu kopterityyppi maailmanlaajuisesti. Jukka on myös suuresti vaikuttanut gyrokoptereiden turvallisuuteen tutkimalla ja määrittämällä mm. pyrstövakaajan koon vaikutusta.
Suomessa autogyroja on rekisterissä noin kaksikymmentä kappaletta ja lupakirjan omaavia lentäjiä noin neljäkymmentä. Gyrokopterilentäjät Ry on maamme ainut gyrokopterilentämiseen erikoistunut kerho.